OPAS: Miten Bitcoin-louhinta toimii?

Mitä louhija tarkalleen tekee

Louhija on erikoistunut tietokone, joka kerää odottavat transaktiot, ryhmittelee ne lohkoksi ja etsii numeron (nonce), joka yhdistettynä lohkon sisältöön tuottaa kryptografisen sormenjäljen, joka on erittäin vaativan tavoitteen alapuolella.

Oikoteitä ei ole: ainoa tapa löytää tuo numero on kokeilla triljoonia yhdistelmiä sekunnissa. Se on kuin heittäisi jättimäisiä noppia, kunnes saa tietyn heiton. Kun louhija onnistuu, se levittää lohkon ja muu verkosto tarkistaa millisekunneissa, että ratkaisu on oikea. Sen löytäminen maksaa paljon; sen tarkistaminen on välitöntä.

Voittanut louhija saa kaksi tuloa: lohkopalkkion, joka koostuu uusista bitcoineista, ja maksut, jotka kyseiseen lohkoon sisältyvät transaktiot ovat maksaneet.

Vaikeustaso ja kymmenen minuutin tahti

Bitcoin säätää ongelman vaikeustasoa joka 2 016 lohkon jälkeen, noin kahden viikon välein. Jos louhijoita tulee lisää ja lohkot syntyvät liian nopeasti, vaikeustaso nousee. Jos laitteita sammutetaan, se laskee. Tavoitteena on pitää yllä keskimäärin yksi lohko kymmenen minuutin välein, tapahtuipa mitä tahansa.

Tämä automaattinen säätö on yksi Bitcoinin suunnittelun eleganteimmista osista: se tekee uusien kolikoiden liikkeellelaskusta ennustettavaa vuosikymmenten ajaksi, riippumatta siitä, kuinka paljon laskentatehoa on kytkettynä.

Puolittuminen ja 21 miljoonan raja

Joka 210 000 lohkon välein, noin neljän vuoden kuluttua, lohkopalkkio puolittuu. Se alkoi 50 bitcoinista vuonna 2009, laski 25:een, sitten 12,5:een, sen jälkeen 6,25:een ja vuonna 2024 se putosi 3,125:een. Tämä mekanismi, nimeltään puolittuminen, takaa, ettei bitcoineja koskaan ole yli 21 miljoonaa.

Palkkion pienentyessä transaktiomaksujen merkitys louhijoiden tuloissa kasvaa. Pitkällä aikavälillä verkon turvallisuus riippuu eniten niistä.

Energia, laitteisto ja kannattavuus

Ammattimainen louhinta tehdään ASIC-laitteilla, jotka on suunniteltu yksinomaan hash-laskentaan. Tavallisella tietokoneella tai näytönohjaimella ei ole mitään mahdollisuutta kilpailla: tehokkuusero on useita kertaluokkia.

Suurin kustannus on sähkö. Siksi suuret louhintafarmit perustetaan paikkoihin, joissa energia on halpaa ja ylijäämäistä: vesivoima Skandinaviassa ja Kanadassa, geoterminen energia Islannissa, muutoin poltettava liitännäiskaasu tai ylijäämäisiä aurinkopuistoja. Yhä useammat toimijat osallistuvat kysyntäjoustoprojekteihin sammuttaen laitteita, kun sähköverkko on kuormittunut.

Kannattaako kotona louhia? Ellei sinulla ole erittäin edullista sähköä ja osaat hallita melua ja lämpöä, lähes koskaan ei. Useimmille ihmisille bitcoinin ostaminen suoraan on tehokkaampaa ja paljon yksinkertaisempaa kuin sen yrittäminen tuottaa.

Pilvikaivostoiminta, poolit ja mitä tarkistaa ennen osallistumista

Kun joku päättää osallistua louhintaan rakentamatta suurta farmija, esiin nousee kaksi tietä: liittyä louhintapooliin omilla laitteilla tai ostaa pilvilouhintaa. Louhintapooli on louhijoiden ryhmä, joka yhdistää laskentatehonsa ja jakaa palkkiot suhteessa panokseen. Yksin louhiminen yhdellä laitteella on nykyään lähes lottoa: saattaa kulua vuosia ennen kuin löytää lohkon. Poolissa tulot ovat sen sijaan pieniä mutta säännöllisiä. Ennen valintaa kannattaa tarkistaa veloitettava palkkio, jakomenetelmä, miniminostoraja ja kuinka suuren osan verkosta se hallitsee, sillä liiallinen keskittyminen muutamaan pooliin heikentää hajautusta, joka antaa verkostolle arvoa.

Pilvilouhinta on paljon liukkaampaa maaperää. Lupa on yksinkertainen: maksat laskentatehosta, jonka joku toinen operoi puolestasi, ja saat osan palkkioista. Ongelmana on, että runsaasti on sopimuksia epärealistisilla luvuilla, ylläpitomaksuilla, jotka syövät tulot, ja yrityksillä, jotka eivät ole koskaan osoittaneet yhdenkään laitteen toimintaa. Jos olet siitä huolimatta kiinnostunut, vaadi läpinäkyvyyttä datakeskusten sijainnista, käytetystä laitteistomallista, sovelletusta sähkön hinnasta ja mahdollisuudesta irtisanoa sopimus. Sopimus, joka takaa kiinteän tuoton, on määritelmällisesti hälytysmerkki: louhinnan tuotot riippuvat bitcoinin hinnasta ja verkon vaikeudesta, eikä kumpaakaan muuttujaa voida luvata.

Toiminnan kannattavuuden laskemiseen tarvitaan neljä tietoa: laitteiston sähkönkulutus watteina, hinta, jonka maksat kilowattitunnista, laitteiston laskentateho ja nykyinen keskimääräinen palkkio tehoyksikköä kohti. Näin saadaan yhden bitcoinin tuotantokustannukset. Jos tämä kustannus on yli markkinahinnan, menetät rahaa joka päivä, kun laite on päällä. Tähän laskelmaan on lisättävä laitteiston poistot, joka vanhenee nopeasti, ja usein unohdetut kulut: ilmanvaihto, äänieristys, huolto ja fyysinen tila.

Lopuksi on ympäristönäkökulma, joka herättää paljon keskustelua. Verkon energiankulutus on korkea, mutta kasvava osa siitä tulee uusiutuvista ylijäämistä tai kaasusta, joka poltettaisiin joka tapauksessa. Kaivostyöläiset ovat joustavia kuluttajia: he voivat sammuttaa laitteensa sekunneissa, kun sähköverkko sitä tarvitsee, mitä harvat teollisuudenalat voivat tarjota. Useimmille lukijoille käytännön johtopäätös on kuitenkin sama: bitcoinin ostaminen säännöllisesti säännellyltä alustalta on yksinkertaisempaa, halvempaa ja paljon vähemmän riskialtista kuin sen tuottamisen yrittäminen.